29. toukokuuta 2014

Kesäkissa

Kesän tullen ajattelin tarttua minulle tärkeään ajankohtaiseen aiheeseen kesäkissoihin. Vuosien ajan kesäisin ja varsinkin syksyisin löytöeläintalot täyttyvät kadonneista ja hylätyistä kissoista. Nykyään myös koirat, kanat ja jopa lampaat voivat kokea saman kohtalon.



Suunniteltaessa lemmikin hankintaa tehdään usein hätiköityjä ratkaisuja. Lemmikki voidaan hankkia esimerkiksi, kun on lapset sitä haluavat tai mökkinaapurissa on aivan suloisia kissanpentuja. Arki koittaa kuitenkin ja mökintä palataan kaupunkiin. Kesäisin voidaan myös helposti alkaa ruokkimaan vieraita kissoja ja syksyn tullen kun mökillä käynnit vähenee on vieraskissa oppinut hakemaan ruokansa mökiltä oman kotinsa sijaan. 

Uuden kodin löytäminen kissalle syksyllä on hyvin vaikeaa, koska kissoja on tarjolla niin paljon. Löytöeläintalot pursuilevat kevään pentuja ja kesän ulkona viettäneitä kissoja jotka ilmojen kylmettyä hakeutuvat ihmisten piiriin lämpöä ja ruokaa hakemaan. 

Lemmikistä on suuri vastuu ja varsinkin kissat elävät jopa 20 vuotta. Kissa on myös pidettävä taajama-alueella kytkettynä. Jos harkitsen lemmikin hankkimista suosittelen kääntymään löytöelän tarhan puoleen. Hankittaessa kissaa löytöeläintarhasta on kissat valmiiksi steriloituja ja usein myös sirutettuja. Alussa on hyvä varautua sopeutumisvaikeuksiin ulkoelämän muuttuessa sisäkissan elämäksi. Hyviä ulkoilu vaihtoehto ovat valjaat ja remmi johon myös aikuinen kissa ajan kanssa oppii. Antamalla löytökissalle aikaa saa sen varmasti takaisin tulevaisuudessa.





Meidän pieni karvapallo on otettu paikallisesta Oulun eläinkodista syksyllä 2006. Muistan kuinka tämä aikuinen kolli makasi lunkisti häkin kulmalla sitä kutsuttiin Hidalgoksi ja melkoihen hurmuri tämä onkin. Emme ensimmäisellä kerralla tehneet varausta mutta kun seuraavalla viikolla kävimme katsomassa tehtiin paperit ja kissa haettiin jo seuraavana päivänä uuteen kotiin. 

Uudeksi nimeksi tämä herra sai Paroni sillä onhan se selvästi kuninkaallista sukua.  Koska olemme aina asuneet kaupungissa ei kissan irtipäästäminen tullut kysymykseen. Aloin syntemaattisesti käydä kissan kanssa lenkillä aluksi lenkit tehtiin mahdollisimman myöhään 21 jälkeen, jotta muita tiellä liikkujia ei olisi. Nykyään käymme sujuvasti lenkillä metsässä tai kiertämässä pari korttelia, kävely sujuu paremmin kuin useimmilta koiran omistajilta. 




Jos nyt olisin hankkimassa uutta lemmikkiä olisi löytöeläimet erittäin potentiaalinen vaihtoehto. Aikuisen kissan hankissa on omat vaikeutensa mutta ainakin minun kokemukset ovat pääosin positiivisia.
Lisätietoja aiheesta voi käydä lukemassa esimerkiksi Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton sivuilta.

3 kommenttia:

  1. Tosi järkyttää miten ihmiset voivat hylätä lemmikejään...luulisi, että ne johonkin voisi antaa, jos nyt itse ei niitä voi/halua enää pitää...tosi surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä, onneksi löytöeläintarhat tekevät juuri tätä työtä

      Poista
  2. Olipa hyvä teksti, onneksi on todellakin näitä löytöeläintarhoja ja ihmisiä jotka antavat näille raasuille uuden kodin. On kyllä aivan ihmeellistä miten voidaan olla niin julmia ja vastuuttomia, että eläviä ja tuntevia eläimiä kohdellaan niin. Ihana kisuli tämä teidän Paroni, näyttää elelevän onnellista kissan elämää!

    VastaaPoista

Kirjoita kommenttisi, palautteesi, kysymyksesi.